Pelin aikakaudet

16.2.1940

Talvella 1940 brittijoukot istuvat juoksuhaudoissa Ranskan ja Belgian rajalla. Taistelutoiminta on kuitenkin vähäistä. “There is something phoney about this war” totesi yhdysvaltalaissenaattori ihmetellessään tilannetta: mikseivät Britannia ja Ranska tee mitään?

Britannia julisti sodan Saksalle tämän hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939. Tätä seurasi jakso kuumeista valmistautumista kaupunkien pommituksiin: kaikki valot määrättiin peitettäväksi pimeän aikaan (blackout) ja ihmisiä kehotettiin kantamaan kaasunaamareita mukanaan. Talven tullen jännittynyt odotus on poissa ja kuri kotirintamalla höltynyt. Käytännössä yksityiskohtia sotatoimista ei juuri uutisoida, mutta blackoutin sanotaan tappavan tieliikenteessä enemmän ihmisiä kuin saksalaisten rintamalla.

Merillä tilanne on toinen eikä suurmenetyksiä voida pitää salassa. Lokakuussa saksalaisen sukellusveneen onnistui upottaa laivastotukikohdan suojissa ollut taistelulaiva Royal Oak. Sen mukana pohjaan meni yli 800 miestä, mukana 100 alaikäistä “meripoikaa”. Menetykset ovat järkyttäneet laivastollaan ylpeilevää kansaa. Myös kauppalaivoja on upotettu ja satamia pommitettu.

Sodan tulevat jakolinjat eivät ole vielä itsestään selviä. Liennytyspolitiikkaa ajanut pääministeri Neville Chamberlain on edelleen melko suosittu. “I suppose Jerry can do what he likes on his own backyard, can’t he?”, oli taksikuskin kommentti Tsekin sudeettialueiden liittämisestä Saksaan. Monet pitävät kommunistista Neuvostoliittoa Saksaa suurempana uhkana. “We cannot afford to weaken Germany too much as we need her as a buffer against Russia” totesi eräs englantilainen päiväkirjassaan. Mutta toiset uskovat Saksan uhasta pitkään varoittaneen Winston Churchillin olevan ainoa vaihtoehto, huolimatta tämän aiemmista epäonnistumisista.

Muun toiminnan puutteessa huomion vangitsee Suomen Neuvostoliittoa vastaan käymä talvisota. Monet britit ovat innokkaita lähtemään vapaaehtoisina sotimaan, ja materiaalisesta avusta puhutaan. Hallitus ei kuitenkaan näytä ryhtyvän mihinkään toimiin Suomen auttamiseksi, lisäten toimintaa kaipaavien turhautumista.

27.4.1941

“Phoney war” loppui toukokuussa 1940 Saksan hyökättyä länsirintamalla. Ranskan nopea kaatuminen yllätti kaikki. Dunkirkiin vetäytyneet brittijoukot onnistuttiin evakuoimaan kanaalin yli, mutta tärkein liittolainen sodassa on menetetty. Yleinen mielipide on nyt yksiselitteisen saksalaisvastainen.

Pääministeriksi noussut Churchill on muodostanut sota-ajan yhteishallituksen työväenpuolueen kanssa. Puheissaan hän ei väheksy tulevan sodan vaikeutta, mutta valaa uskoa Britannian meriherruuteen sekä uudesta maailmasta aikanaan tulevaan apuun. Yhdysvallat pysyttelee kuitenkin erossa sotatoimista, toimittaen Britannialle ainoastaan mittavaa materiaalista tukea.

Saksalaiset lentokoneet ovat pommittaneet Englannin merkittäviä satama- ja teollisuuskaupunkeja syyskuusta 1940 alkaen (The Blitz). Tätä vastaan taistelevat paitsi Britannian ilmavoimat, myös siviileistä muodostetut tukijoukot (Air Raid Precautions, Auxiliary Fire Service, Home Guard). Kevääseen mennessä pommituksista on tullut osa näiden kaupunkien arkea.

Rintamasotaa britit käyvät Pohjois-Afrikassa. Voitokas eteneminen sotaan Saksan puolelle liittyneitä italialaisia vastaan on katkennut helmikuussa 1941 Saksan lähetettyä avuksi Erwin Rommelin armeijakunnan (Afrika korps). Tämän panssarit uhkaavat jo brittiläistä Egyptiä ja elintärkeää Suezin kanavaa.

Haavoittuneista ja lepoa tarvitsevista sotilaista huolehtimaan on kotirintamalle perustettu useita toipilaskoteja. Näistä monet toimivat vapaaehtoisesti tähän käyttöön luovutettuissa suurissa kartanoissa. Osa on erikoistunut kuntouttamaan sotilaita henkisillä ja fyysisillä harjoitteilla, jotka vaihtelevat pihatöistä keskustelupiireihin.

Kuten jo ensimmäisessä maailmansodassa, myös nyt miesten lähtö rintamalle on tuonut naiset miesten töihin. Sodan alussa perustettu Women’s Land Army värvää naisia (“land girls”) tekemään maatöitä ruokahuollon turvaamiseksi. Naisia on otettu myös ilmavoimiin (Women’s Auxiliary Air Force, WAAF), ei taistelulentäjiksi mutta lentämään siviilikoneita sekä huolto- ja viestintätehtäviin. Saksalaisten iskiessä kaikkiin ilmavoimien kohteisiin tämäkään työ ei ole ollut vaaratonta.

Taisteluhengen noususta huolimatta tilanne näyttää synkältä. Saksa on manner-Euroopan herra Italian ja Neuvostoliiton kanssa. Pelko maihinnoususta Englantiin kasvaa.

25.12.1942

Kesäkuussa 1941 Saksa hyökkäsi yllättäen Neuvostoliittoon, edeten alkuun hyvin nopeasti. Briteille tämä tarkoitti helpotuksen huokausta, sillä paine väheni lännessä. Neuvostoliitosta on tullut nyt Britannian liittolainen sodassa, mikä on toisille vaikea pala.

Joulukuussa 1941 Japani teki yllätysiskun Pearl Harboriin ja sen liittolainen Saksa julisti samoin sodan Yhdysvalloille. Britannialle tämäkin oli alkuun hyvä uutinen, sillä tätä ennen Yhdysvaltoja on turhaan yritetty saada liittymään sotaan.

Japani on kuitenkin edennyt nopeasti, ja järkytti alkuvuodesta 1942 brittejä valloittamalla heiltä “idän Gibraltarina” pidetyn Singaporen. Usko laivaston voittamattomuuteen sai kolauksen kun kourallinen japanilaisia lentokoneita upotti apuun lähetetyn taistelulaiva Prince of Walesin. Britannia on kärsinyt sotansa (ja joidenkin mielestä historiansa) suurimman tappion. Seuraavaksi Japani uhkaa brittiläistä Intiaa.

Saksan sukellusvenesota kuljetuslaivoja vastaan on kiihtynyt entisestään. Kesään 1942 mennessä lähes kaikkien elintarvikkeiden, polttoaineen sekä vaatteiden (ynnä saippuan ja alkoholin) saatavuutta on alettu säännöstellä. Tämä on luonnollisesti kiihdyttänyt mustan pörssin kauppaa. Erityisesti jouluruokien laittaminen vaatii luovuutta, ja monet ovat alkaneet säästää kuponkeja tätä varten jo kesällä.

Jouluna 1942 on näet kuitenkin aihetta juhlaan. Britannia on täynnä amerikkalaisia jotka ovat saapuneet Eurooppaan sotimaan yhteistä vihollista vastaan. Lisäksi brittijoukot ovat juuri saaneet merkittävän voiton El Alameinin panssaritaistelussa, ja saksalaiset perääntyvät Pohjois-Afrikassa. Samaan aikaan saksalaisten eteneminen idässä kuuluu pysähtyneen Stalingradin kaupunkiin, missä Neuvostoliiton armeijat ovat kääntyneet vastahyökkäykseen.

24.6.1945

Huhti-toukokuussa 1945 Saksa kaatuu. Edeltävät kaksi ja puoli vuotta ovat olleet liittouneiden voitokasta etenemistä ja sodan lopputulos on ollut selvä jo pitkään. Silti ajoin ankaran vastarinnan johdosta kotirintama on saanut surra uusia kaatuneita loppuun asti.

Voitonpäivä 8.5.1945 on riemukas, eivätkä juhlat ja paraatit rajoitu Lontooseen tai yhteen päivään. Mutta vanha aave kummittelee Euroopassa: Neuvostoarmeija on Elbellä, ja amerikkalaiset ovat jo vetämässä Euroopan joukkojaan Japanin rintamalle. Kun he lähtevät, mikä estää Stalinia marssimasta Ranskaan? Britannia elää yhä sotataloudessa, eikä sotilaita tai kotirintaman vapaaehtoisia ole vapautettu palveluksesta.

Yksi Britannian ja Neuvostoliiton välirikon keskeisiä tekijöitä on Puolan kohtalo: Britannia on puoltanut Lontoossa istuneen pakolaishallituksen oikeuksia, NL muodostamansa Lublinin hallituksen. Lupaukset vapaista vaaleista ovat jo osoittautuneet tyhjiksi: Churchill on luottanut Staliniin kuin Chamberlain Hitleriin. Mutta jaksavatko britit todella lähteä vielä sotaan ajaakseen puna-armeijan Puolasta?

Huolimatta tästä sekä Japania vastaan jatkuvasta sodasta, poliittisesti Britannia on siirtymässä sodanjälkeiseen aikaan. Toukokuussa Clement Attleen työväenpuolue vetää tukensa Churchillin yhteishallitukselta ja vaalit määrätään pidettäviksi 5.7. Labour kampanjoi sodan aikana luvattujen sosiaalireformien ja hyvinvointivaltion puolesta, epäsuositut konservatiivit ovat Churchillin mittavan kansansuosion varassa.

Churchillin Labourin totalitaristiseen kommunismiin yhdistävät puheet herättävät kuitenkin vastareaktioita. Onko Labourin voitto todella yhtä kuin “some form of Gestapo” Englannissakin?

Mikko Heimola